KANARIANDOGGI
(DOGO CANARIO)
Alkuperämaa: Espanja

KÄYTTÖTARKOITUS: Vartiokoira ja karjalaumojen vahti.

FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 2 pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat, alaryhmä 2 molossityyppiset.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Molossirotu, joka on kotoisin Kanarian saariryhmänTeneriffan ja Gran Canarian saarilta. Rotu on syntynyt saarten alkuperäisen muinaisespanjalaisen karjakoiran majoreron ja saaristoon tulleiden molossikoirien risteytyksenä. Nämä risteytykset saivat aikaan ryhmän alueelle ominaisia doggityyppisiä koiria, jotka olivat keskikokoisia, vankkarakenteisia ja väriltään juovikkaita tai kellanruskeita valkoisin merkein. Ne olivat molossityyppisiä, silti ketteriä ja tarmokkaita, temperamentikkaita, maatiaismaisia sekä toimeliaita ja uskollisia. 1600- ja 1700-luvulla koirien määrä lisääntyi huomattavasti, niistä esiintyy runsaasti viitteitä valloituksen jälkeisissä historiallisissa kirjoituksissa. Niissä selitetään koirien toimintatapoja erityisesti vahtina, karjalaumojen vartijana ja teurastajien apuna.

YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen molossirotu, tasapainoinen, suorakaiteen muotoinen ja mustamaskinen. Maatiaismainen ja hyvin sopusuhtainen. Voimakasrakenteinen; rungon pituus on säkäkorkeutta suurempi. Pitkälinjaisuus korostuu nartuissa.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Olemukseltaan rauhallinen. Ilme on tarkkaavainen. Erityisen sopiva vahdiksi sekä perinteiseen karjalaumojen käsittelyyn ja kuljettamiseen. Tasapainoinen ja varmaluonteinen. Haukku on matalaa ja syvää. Nöyrä ja perhettään kunnioittava, erittäin kiintynyt omistajaansa, epäluuloinen vieraita kohtaan. Ilme on hyvin vakaa, ylväs ja hieman etäinen. Tarkkaavaisen koiran käytös on hyvin varmaa ja katse valpas.

PÄÄ: Hyvin voimakas, lyhytkalloinen, raskaalta vaikuttava; pään nahka on löysää. Pää on muodoltaan pidentynyt kuutio. Kallon suhde kuonoon on 6 : 4. Kallon leveys on 3/5 pään koko pituudesta.

KALLO-OSA: Edestä ja sivulta katsottuna loivasti kaareutunut, otsaluu on hyvin tasainen. Leveys on lähes sama kuin pituus. Kulmakaaret ovat selvästi erottuvat, ohimo- ja puremalihakset voimakkaasti kehittyneet, mutta eivät ulkonevat. Niskakyhmy on huomaamaton.

OTSAPENGER: Selvästi havaittava, mutta ei jyrkkä. Keskellä otsaluuta sijaitseva otsauurre on korostunut ja pituudeltaan noin kaksi kolmasosaa kallosta. Kallon ja kuonon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset tai kallo on hieman nouseva.

KIRSU: Leveä ja kauttaaltaan mustapigmenttinen, suoraan kuononselän jatkeena. Kirsun kärki on hieman huulten etulinjaa taaempana. Sieraimet ovat suuret, ja hengitys on vaivatonta.

KUONO-OSA: Kalloa lyhyempi, tavallisesti noin 40 % koko pään ja 2/3:a kallon pituudesta. Tyvestään hyvin leveä ja kapenee hieman kohti kirsua. Kuononselkä on tasainen ja sivusta katsottuna suora, ei kyömyä.

HUULET: Ylähuulet ovat riippuvat, eivät liioitellut; liittymäkohta on edestä katsottuna ylösalaisin käännetyn V:n muotoinen. Ylä- ja alahuulet ovat hieman erisuuntaiset. Huulten limakalvot ovat tummat.

HAMPAAT / PURENTA: Leikkaava purenta. Tasapurenta hyväksytään, vaikka se ei ole toivottavaa, sillä se edistää hampaiden kulumista; lievä alapurenta sallitaan. Kulmahampaat ovat kaukana toisistaan. Hampaat ovat leveät ja tyvestään hyvin vahvat, poskihampaat ovat kookkaat, etuhampaat pienet, kulmahampaat ovat hyvin kehittyneet ja normaaliasentoiset.

SILMÄT: Hieman soikeat, kooltaan keskikokoisesta suureen, kaukana toisistaan, tiiviit, suorassa linjassa, eivät syvällä sijaitsevat eivätkä ulkonevat. Luomet ovat mustapigmenttiset ja hyvin tiiviit, eivät koskaan löysät. Silmien väri on tummasta kastanjanruskeasta keskiruskeaan karvapeitteen väristä riippuen; silmät eivät koskaan ole vaaleat.

KORVAT: Keskikokoiset, kaukana toisistaan, lyhyt- ja hienokarvaiset, tiiviisti pään myötäisinä riippuvat, taittuneet ruusukorviksi. Hieman silmälinjan yläpuolelle kiinnittyneet; hyvin ylös kiinnittyneet ja lähellä toisiaan sijaitsevat korvat ovat epätyypilliset. Maissa, joissa typistys on sallittua, korvat on typistetty pystyiksi. (Huom. Suomessa typistyskielto.)

KAULA: Hieman lyhyempi kuin pään koko pituus. Kaulanalusnahka on löysää ja muodostaa pienen kaulapussin. Kaula on tanakka, suora, hieman sylinterimäinen ja erittäin lihaksikas.

RUNKO: Pitkälinjainen, syvä ja tilava, pituudeltaan noin 18 – 20 % säkäkorkeutta suurempi, nartut ovat uroksia pitempiä. Vyötärö on vain hieman erottuva.

YLÄLINJA: Kauttaaltaan suora; lihaksisto on hyvin kehittynyt, mutta ei liioiteltu. Ylälinja on säästä lantiota kohti hieman laskeva, ei koskaan notko eikä köyry.

LANTIO: Keskipitkä, leveä ja pyöristynyt. Se ei saa olla liian pitkä, sillä se rajoittaa liikkeitä. Narttujen lantio on tavallisesti leveämpi kuin urosten.

RINTAKEHÄ: Erittäin tilava, rintalihakset ovat selvästi erottuvat. Rintakehän tulee ulottua sivulta ja edestä katsottuna vähintään kyynärpäiden tasolle; ympärysmitta on tavallisesti 45 % säkäkorkeutta suurempi. Kylkiluut ovat selvästi kaarevat.

ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on hieman kohoava, mutta ei koskaan laskeva.

HÄNTÄ: Luonnostaan paksu ja kärkeä kohti kapeneva, ulottuu korkeintaan kintereisiin, keskikorkealle kiinnittynyt. Koiran liikkuessa häntä kohoaa sapelin muotoisena, ei kiertyneenä, eikä nouse selkälinjan tasoa ylemmäksi. Levossa häntä riippuu suorana kärki hieman kaartuneena.

RAAJAT
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat vahvaluustoiset ja hyvin lihaksikkaat.

LAVAT: Selvästi viistot.

OLKAVARRET: Hyvin kulmautuneet ja viistot.

KYYNÄRPÄÄT: Eivät saa olla tiiviisti kylkien myötäiset, eivät myöskään ulospäin kääntyneet. Sijaitsevat uroksilla tavallisesti säkäkorkeuden puolivälissä, nartuilla hieman alempana.

KYYNÄRVARRET: Täysin pystysuorat.

VÄLIKÄMMENET: Hyvin vakaat ja hieman viistot.

KÄPÄLÄT: Ns. kissankäpälät, varpaat ovat kaareutuneet, eivät kovin tiiviisti yhdessä. Päkiät ovat hyvin kehittyneet ja mustat. Kynnet ovat tummat, kuitenkin karvapeitteen väriin sointuvat, valkoiset eivät ole toivottavat.

TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat vahvat ja täysin yhdensuuntaiset.

REIDET: Leveät ja hyvin lihaksikkaat. Kulmaukset eivät ole kovin voimakkaat, eivät kuitenkaan niukat.

KINTEREET: Aina matalat.

KÄPÄLÄT: Hieman etukäpäliä suuremmat, muutoin samanlaiset.

LIIKKEET: Liikkeiden tulee olla hyvin maatavoittavat, ketterät ja joustavat. Askeleen tulee olla pitkä. Hännän asento on matala, pää kohoaa tuskin selkälinjan tasolle. Tarkkaavaisen koiran pää ja häntä kohoavat.

NAHKA: Paksu ja joustava, löysä kaulassa ja sen ympärillä. Koiran ollessa tarkkaavainen otsauurteen ja ohimoiden väliin muodostuu useita symmetrisiä ryppyjä.

KARVAPEITE
KARVA: Lyhyttä, kovaa, hyvin pinnanmyötäistä, ei paljaita alueita (voi ajoittain esiintyä kaulassa ja pakaroissa), karkeantuntuista. Hyvin lyhyttä ja hienolaatuista korvissa, hieman pitempää säässä ja pakaroiden takaosassa.

VÄRI: Kauttaaltaan juovikas, hyvin lämpimästä tummasta hyvin kirkkaaseen harmaaseen tai kullankeltaiseen. Yksivärinen kellanruskeasta hiekanruskeaan. Valkoista väriä voi esiintyä rinnassa, kaulan tai kurkun alapuolella ja käpälissä, mitä vähemmän sitä parempi. Aina musta maski, joka ei kohoa silmien tasoa korkeammalle.

KOKO JA PAINO
SÄKÄKORKEUS: Urokset 60 – 65 cm ja nartut 56 – 61 cm; erittäin hyväntyyppisille yksilöille sallitaan 1 cm:n ylitys tai alitus.
PAINO: Urokset 50 kg ja nartut 40 kg.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

VÄHÄISET VIRHEET: Kuonon ja kallon alueella liialliset rypyt, jotka eivät vaikuta ilmeeseen; tasapurenta.

VAKAVAT VIRHEET: Rotumääritelmästä poikkeavat pään mittasuhteet; hyvin voimakkaasti nouseva kallo (liian korostunut otsapenger); yli silmien tason ulottuva maski; ulos- tai sisäänpäin kääntyneet käpälät; liian riippuvat, niukat tai runsaat alahuulet; säkä ja lantio samalla korkeudella; liiallinen löysä kaulanahka; löysät silmäluomet; kyömy kuononselkä; liialliset tai liian niukat kulmaukset; putoava vatsalinja; matala rintakehä; litteät käpälät; ylöskiinnittynyt tai ohut häntä; hento luusto.

HYVIN VAKAVAT VIRHEET: Neliömäisyys; kolmiomainen, kapea tai ei kartiomainen pää; kevytrakenteisuus; kiertynyt, hyvin ohut, epämuodostunut tai kauttaaltaan samanpaksuinen häntä; selvä säkäkorkeuden ylitys tai alitus; painunut tai köyry selkälinja; puutteellinen eturinta; kevyt etuosa; niukasti kaartuneet kylkiluut; ryppyjen puuttuminen pään ja kuonon alueelta (tiukka ja joustamaton nahka); vaaleat (keltaiset), lähellä toisiaan sijaitsevat, vinot, ulkonevat tai syvällä sijaitsevat silmät; voimakas alapurenta; hammaspuutos (lukuunottamatta P1-hampaita); hyvin ylös kiinnittyneet korvat; pyöreä tai holvautunut kallo; erisuuntaiset kallon ja kuonon ylälinjat (takaluisu kallo tai laskeva kuono), sileä tai hienolaatuinen karvapeite; puutteellinen maski; pitkä ja ohut kaula.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET: epätasapainoinen luonne, pienikin merkki aggressiivisuudesta; täydellinen pigmentinpuute kirsussa tai huulten sisäpuolella; täydellinen maskin puuttuminen; yläpurenta; selvästi säkää alempana oleva lantio, laskeva selkälinja; siniset tai keskenään eriväriset silmät; typistetty häntä; kehittymätön rintakehä. Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina
kivespussiin.